Uusia tuulia

Moikka! Pienen kirjoitustauon jälkeen ajattelin kuitenkin palata tänne. Tässä blogitauokoni aikana on ehtinyt sattumaan ja tapahtumaan niin ikäviä, kuin hyviäkin asioita. Aloitetaan nyt vaikka ekaksi niistä negatiivisista. 

Me päätettiin tosiaan exäni kanssa lopettaa kokonaan tää meidän säätösuhde, ei tosin tullut tämä päätös mun aloitteestani. Taisin pilata omalla typerällä käytökselläni kaiken ja myös hänestä löytyi niitä vikoja jotka oikeestaan suurin syy ehkä on ollut mun käytökseeni. Oon ollut tosi hukassa ja ehkä hieman epätoivoisena hakenut paljon huomiota useilta miehiltä. Mun exäni taas edelleenkin asustaa tämän nykyisen muijansa luona ja raukka ei tiedä mitään miekkosensa säätämisestä exänsä kanssa. Mun exä oli vielä kovasti perjantaina muuttamassa mun luokse. Piti tällä viikolla siis muuttaa nyt kokonaan tänne mun luokse, kuulemma. Ja oli puhetta niin lapsien hommaamisesta ja omistuskämpän hankkimisesta myöhemmin. Mut se siitä sitten, kaikki on ohi, ei tästä jutusta koskaan olis tullut mitään enää.. Luottamusta ei kummaltakaan löydy toisiamme kohtaan.

Oltiin tyttökavereideni kanssa eräässä yökerhossa viettämässä iltaa, kunnes mun kaverit sit haluski lähteä aikasemmin kotiin päin ja mä jäin yksin baariin niinkuin perinteisesti, kun bilehirmu olen välillä ja pilkkuun saakka useimmiten haluan baarissa viipyä. No exäni sitten halus tulla mukaani mun luokse yöpymään. Aamulla hän sit oli lähtenyt täältä ja oli mennyt kuulemma lukemaan mun jokaikisen viestin mitä puhelimesta löytyi, kun olin itse jo simahtanut ja syvässä unessa. Viesteissä oli niin hänen haukkumisiaan, kuin myös paljastu mun aikaisempi seksisuhde erään miehen kanssa ja muuta henkilökohtaista. Mua hävettää niin paljon osan viestin sisällöt, etten oo ees halunnut avata kyseisiä viestejä ja katsoa mitä mun exäni on joutunut lukemaan. Mä en pysty hyväksymään, että mun henkilökohtasia tavaroita aletaan tutkimaan ja etenkään puhelinta! Jos menee toisen puhelimesta viestejä urkkimaan voi monesti tulla väärinkäsityksiä viestien perusteella. Meille tuli ihan järkyttävä riita aiheesta ja sovittiin, että elämä nyt vaan jatkuu eteenpäin. Tosin omasta mielestäni mä en oo tehnyt mitään väärää, koska olen ollut sinkku ja hän tässä on ollu se kahden naisen pyörittäjä. En mä parisuhteessa ole todellakaan samanlainen huomiohuora suoraansanottuna. Noh, mä olen siis kunnon pelinainen ja hän on aikaansaamaton luuseri. Kuulemma ei hän valitse mua elämäänsä eikä kyllä jatka seurustelua tän nykyisen naisensa kanssa. Ja mulla on tavoitteena itse nyt rauhoittua, hetkeen en oo menossa baareihin ja poistelen Facebookista turhia ihmisiä keihin netissä tutustunut. 

No en jaksa jäädä sitten märehtimään tätä asiaa sen enempää. Mulle hän on tulossa vielä asiakkaaks torstaina työpaikalle ja mä joudun huulta purren varmaan työskentelemään silloin. Sovittiin, että se jää viimeseks näkemiskerraksi. Mun pää ei vaan enää kestä tätä vuoden kestänyttä sirkusta. Joko ollaan yhdessä tai sitten ei, muttei tällasta kaksoiselämää enää kukaan kestä. Mun kavereillakin on alkanut mennä hermot mun ainaiseen valitukseen tästä exästäni, enkä ihmettele yhtään.

No sitten niihin positiivisiin puoliin. Koko viikonlopun itkettyäni mulle tuli kaveripyyntö Facebookissa mun vanhalta luokkakaveriltani vuosien takaa. Tietysti hyväksyin, kun hän kuitenkin tuttu on ja alettiinkin juttelemaan sitten vähän kaikkea messengerissä ja hetken päästä tuli pyyntö jos jaksaisin illalla lähteä kiertelemään kaupunkia hänen kyydissään ja ajeltiin sinne sun tänne sekä höpöteltiin vaikka mitä. Mun mieli piristys niin paljon ja samana iltana tuli vielä pyyntö haluaisinko tänään lähteä hänen kanssaan elokuviin tai hänen luokse katsomaan joku vuokrattu leffa. Varmaan olen menossakin, eipä mulla tässä muutakaan enää oo ja kiva tutustua ihmiseen paremmin joka on vielä aika samanlainen luonteeltaan kuin minä. :) 

Yritän parhaillaan päästä kaikista mua yrittäneistä miehistä eroon. Mua vituttaa suunnattomasti, kun joka tuutista tuppaa viestejä ja jatkuvia pyytelyitä kahville tms. Omaa vikaani osa, kun olen liian kiltti ja en ole osannut aina sanoa ei, vaan jotain tyyliin "katsotaan sitä sitten myöhemmin." Mun pitää alkaa oppia olemaan ilkeämpi ihmisille, niille just keistä en ole kiinnostunut sit alkuunkaan. Miehet vaan tuntuu ihastuvan ihan liian nopeesti. Ja piti muuten edelliseen postaukseeni viitaten puhua siitä yhdestä miehestä, kenen kanssa käytiin kahvittelemassa ja yhdellä. Siitä ei oo mitään tullut ja se näkeminen jäi siihen kertaan. Kyllä se on mua jossain Whatsapissa huudellut, mutta en oo pystynyt vastaamaan hänelle mitään.

Että sellaista tänne! Välillä vieläkin meinaa itku lentää, kun exän ja mun suhteen hyvät puolet tulee mieleen, mutta tää vaatii vaan aikaa ja sitä, ettei me olla enää tekemisissä. Ei voi muuten päästä yli toisesta. 

Tylsä torstai

Moikka! Tänään vapaapäivää viettäen ja lähinnä koneella istuen loppuilta varmaan menee. Pitäis tossa ehkä nähdä illalla se mun exä taas vaihteeks, en tiedä pitäiskö mun peruu tää näkeminen sit kuitenkin, koska pelkään meidän juttutuokion ajautuvan taas sellaseen mitä en todellakaan toivo. Mä en tuu kyllä koskaan pääsemään jatkamaan mun elämää, kun jään roikkumaan tähän vanhaan juttuun. Ja jos mun exä olis tosissaan mun suhteen, että haluais palata takaisin yhteen ja alottaa puhtaalta pöydältä kaiken, ei olis sen muutto voinut kestää nykyisen muijansa luota yli kolmea kuukautta. Edelleen lukee Facebookissakin tällä muijalla "parisuhteessa". Ei varmasti oo heillä ollut puhettakaan siitä, että nyt erotaan.. Mä en ees tajuu miten mä jaksan aina nähdä koko äijää, muttei näköjään vaan pysty päästää irti.

Eilen yks mun miespuolinen tuttavani oli kahvittelemassa mun kanssa ja käytiin yhdessä kuppilassa kans yhdet ottamassa. Olisin ehkä halunnut, että se jäis mun luokse yöksi, koska kaipasin pelkästään unikaveria, mutta tää sit lähti kotiin kummiskin yöksi. Luulen, että syy sen lähtöön oli sit se, kun mulla ei ollu täällä oikeen mitään syömäkelposta tarjottavaa ja herralla tais olla kauhea nälkä. Eilen tuli semmonen idioottiolo, kun se häipys ja ajattelin, että vika olikin mussa. :D Tutustuttiin joskus eräässä yökerhossa ja vaihdettiin numeroita siellä. Mulla ei oo tapana ees yleensä vaihtaa numeroita kenenkään kanssa baarissa ja pelottikin millanen tapaus sieltä tulee moikkaamaan mua. Tämä mies oli kyllä ulkonäön puolesta todella positiivinen tapaus. Luonteeltaan se oli vaan aika ujo ja hiljaisemman puoleinen verrattuna muhun. Välillä siis tuli näitä kiusallisia hiljaisia hetkiä. Se on vaan joskus kännissä laitellu mulle viestejä ja pyydellyt kahville, oon usein keksinyt tekosyitä ja meillä on muutenkin mennyt vähän ristiin nää näkemiset. Oli kummiskin nyt kiva nähdä vihdoin! Tänään se laittelikin mulle aamulla viestiä voitaisko me nähdä uusiks illalla. En oo vielä vastannut mitään.

Taas mä sorruin

Mä edellisessä postauksessani taisinkin mainita, että pistin mukamas stopin mun ja exäni säädölle, mutta sänkypuuhiks se taas meni, kun hän tuli vierailulle töiden jälkeen. En osannut taaskaan kieltäytyä, vaikka kovin aluksi välttelin, siinä miehessä on vaan joku mikä vetoo muhun niin paljon ja saa mut heti syttymään. Riideltiin tossa viikonloppuna Whatsapin välityksellä ja haukuttiin toisiamme pari tuntia. Meillä ei ollu koskaan noin pahaa sanaharkkaa toisillemme ees silloin kun meille tuli aikoinaan ero. No, riita on nyt selvitetty ja me katsottiin hänelle syömisen jälkeen uusia asuntoja, jotta pääsis muuttamaan nykyisen naikkosensa luota pois. Hän oli tässä mun luona muutaman tunnin, taas vaihteeks ja häipys kotiinsa. Toistaiseksi ollaan ihan kavereita ja mä jatkan edelleen tällä samaisella sinkkulinjalla, mutta ilman miessäätöjä. 

Eilen kävin shoppailemassa ja kahvittelemassa yhden mun miespuolisen kaverin kanssa. Musta on tosin alkanut tuntumaan siltä, että hän on alkanut kiinnostumaan musta enemmän, kuin pelkästään kaverina. Tunne ei oo kyllä molemminpuolinen ja toivon, et jos tästä vielä jotain rakkaudentunnustuksia tulee vastaan ettei meidän kaverisuhde mene pilalle. Mulle käy meinaa aina niin. Miehet ihastuu hirveen nopeesti, mä oon taas erittäin vaikeesti tavoiteltava nykyään. :D Kaivan aina miehistä vaan niitä huonoja puolia loppupeleissä. Esimerkiks tän mun kaverini kans en vois koskaan harkita mitään vakavampaa, ensinnäkin me ollaan niin erilaiset ihmiset ja erilaiset ajattelumaailmat. Ja ehkä hän on myös hiukan liian vanha mulle. Toivon kummiskin, että tää kaverisuhde säilyy tapahtui mitä tapahtui. :) 

Tää ilta sit puolestaan kuluu netin ihmeellisessä maailmassa jutustellen muutamien äijien kanssa kuvakkeessa (tiiän, tosi säälittävää :D) Oon tehny ton profiilin varmaan joskus 15-kesäsenä ja mä oon siellä vieläkin! Sinne vaan palaa aina uudestaan ja uudestaan, kun kaikki parisuhteet on kussu. Yhtäkään miestä en oo muuten löytänyt kenen kans olis koskaan tullut mitään sen vakavempaa, netin kautta. Tajusin sen äsken. 

Ensimmäinen postaus

Moikka! Mistäs sitä pitäisi aloittaa tämän blogin kirjoittelu..

Voisin hieman alkuun sepitellä hiukan itsestäni ja tämän blogin aiheista. Olen tosiaan 23-vuotias turkulainen naikkonen. Täällä aina asunut ja todennäköisesti myös tulen tänne jäämäänkin näillä näkymin. Ihan kiva kotikaupunki, mutta miehet on perseestä suoraan sanottuna. Ei tietenkään voi yleistää tätä asiaa, mutta omalla kohdallani olen todennut asian näin. :D Olen siis ihan normaali työssäkäyvä nainen ja asustelen kissani kanssa pienessä yksiössä ja sitä oikeaa ollaan metsästämässä. Olen kyllä nauttinut sinkkuelämästä ja vapaudesta, mutta nyt olen kyllästynyt ravailemaan viikonloppuisin baareissa ja yksin nukkumiseen. En ole mikään lihava, ruma tai muutenkaan epätoivoinen ihminen. Miehiltä saan paljon huomiota niin baarissa, kuin netin ihmeellisessä maailmassa, muttei sitä oman tyylistä miestä ole vielä tullut vastaan. Mulla on nykypäivänä aika korkeat kriteerit sen suhteen, kiitos kusipäisten exieni. Exieni jotka on pilannut mun raha-asiat aikoinaan, tuhonnut mun omaisuutta liikaa ja särkenyt mun sydämen.

Olen nyt vuoden ollut sinkkuna ja blogissani haluan avautua omasta elämästäni, purkaa kaikkia ajatuksia ja kertoa niin iloista, kuin suruista. Olisi myös kiva saada kommentteja samassa elämäntilanteessa olevilta.

Olen vuoden aikana deittaillut ehkä pariakymmentä miestä, mutta huomaan löytäväni heti ihmisistä ne huonot puolet ja miehet ihastuu liian nopeasti, joten ahdistus iskenyt jokaisen kohdalla. Olen säätänyt entisen mieheni kanssa, joka on tällä hetkellä varattu. Kaipuu vanhaan suhteeseen iski keväällä niin minulla, kuin exälläni. Se oli virhe, jota kadun ja se on särkenyt mun sydämen pirstaleiksi. Pistin vasta hetki sitten stopin tälle tilanteelle, joka on jatkunut nyt yli puoli vuotta. Mä en rupea enää mikskään kolmanneks pyöräks. 

Tervetuloa seurailemaan värikästä elämääni tänne blogin puolelle. Hyvää alkavaa viikkoa!

Terveisin

 Minna (feikkinimi)